Talous tulee takaisin...25.11.2008 14:56 | Aatos Hallipelto Nyt äkkiä monet asiat ja ilmiöt ovatkin luonteltaan taloudellisia tai taloudesta riippuvaisia. Miksi näin? Asioiden, ilmiöiden, tavaroiden, palvelusten jne tarkastelu talouden näkökulmasta on lähes yhtä vanhaa kuin ihmiskunnan olemassaolo. Numeroilla mittaaminen syntyi rahan käyttöönoton myötä. Ennen vaihdantaloudessa esineitä vaihdettiin toisiin esineisiin. Tästä siirryttiin vähitellen rahatalouteen kun esineiden yhteismitallinen vaihtaminen toisiin esineisiin kävi yhteiskuntien kehittyessä epäkäytännölliseksi. Esineitä alettiin vaihtaa rahaan ja rahaa taas muihin esineisiin. Rahasta tuli vaihdon väline ja arvon mitta. Kiinalaiset ottivat käyttöön setelirahan 800-luvulla. Setelit otettiin Euroopassa käyttöön 1600-luvulla. Setelit korvasivat kolikot, sillä kolikkorahan käyttö osoittautui epäkäytännölliseksi: kolikot painoivat liikaa ja veivät tuhottomasti tilaa. Maanosan ensimmäiset setelit laskettiin liikkeeseen Tukholmassa vuonna 1661. Mitä talous siis on? Lyhyesti se on tavallisten asioiden tarkastelua taloudellisesta näkökulmasta siten, että asioiden eri osa-alueet, hyödyt ja haitat saataisiin keskenään yhteismitallisiksi. Taloudellista ajattelua koskevien näkemysten tai teorioiden mukaan kaikki, yksiköt, yritykset, yhteiskunnat toimivat järjevästi tavoitteisiinsa pääsemiseksi. Taloudellisuus on näin ollen pyrkimystä saavuttaa toivotut tulokset mahdollisimman pienillä uhrauksilla (panoksilla) tai saavuttaa mahdollisimman hyvä tulos (tuotos) tietyillä panoksilla. Toisaalta riittämätön tieto asioiden, vaihtoehtojen ym. taloudellisista vaikutuksista asettaa rajoja teorian ja käytännön onnistuneelle yhteensovittamiselle. Siksi on tärkeää, että taloutta koskevaa tietoa jaetaan, taloudellista keskustelua käydään ja taloudellinen näkökulma pidetään esillä kaikessa yhteiskunnan, valtion, kuntien ja yritysten päätöksenteossa. Taloustaantuma tai jopa taloudellisen kasvun pysähtyminen johtaa yritysten tulosten heikentymiseen ja työttömyyden kasvuun, ainakin joillain toimialoilla. Näillä on puolestaan vaikutuksensa julkisen talouden verokertymiin. Alenevat verotulot yhdessä heikon tuottavuuden, kasvavien hoito- ja hoivamenojen sekä velkaantumisen kanssa muodostavat varsinkin kuntataloudessa haasteellisen ympäristön lähivuosina. Pyrin jatkossa kirjoittamaan asiasta lisää. Terveisin, Aatos Hallipelto - Aatos Hallipelto | Kommentoi 
Finanssikriisi syö kuntien tulopohjaa16.10.2008 10:38 | Aatos Hallipelto - 483 Kansainvälisen finassikriisin kärjistymisen vuoksi taloudellisia ennusteita tekevät laitokset pohtivat nyt ankarasti sitä, miten finanssikriisin jatkuminen vaikuttaa taloudelliseen kasvuun ja Suomen kokonaistuotannon kehitykseen. Tällä kehityksellä on oma vaikutuksensa myös kuntiin. Ensimmäisiä merkkejä finassikriisin vaikutuksista suomalaiseen kuntasektoriin on jo nähty. ”Kuntien lainamarkkinat sekosivat finanssikriisin vuoksi” otsikoi Helsingin Sanomat 16.10. Kauppalehti puolestaan kirjoitti eräiden suurten kaupunkien sijoitustoiminnasta: ”Kunnilla kiinni Kaupthingissa 23 miljoonaa euroa.” (KL 16.10.)
Nämä esimerkit ovat kuitenkin varsin pieniä vaikutuksiltaan verrattuna siihen, mitkä voivat olla finassikriisin jatkumisen vaikutukset suomalaisiin kuntiin lähivuosina. Varsinkin jos talouskasvu hidastuu ja verotuloennusteet jäävät suurelta osin toteutumatta.
Kunnista ei ole suhdanteiden tasaajaksi
Kunnat ja kuntayhtymät käyttävät 34 miljardia euroa vuodessa palvelujen järjestämiseen ja kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Menoista noin puolet katetaan veroilla, neljännes maksuilla ja myyntituloilla ja vajaa viidennes valtionosuuksilla. Tärkeimmät verot ovat ansiotuloista perittävä kunnallisvero ja yrityksiltä kerättävä yhteisövero.
Valtio pyrkii omilla toimillaan suhdanteiden tasaamiseen. Vaikka kunnat ovat osa julkista sektoria, niiden mahdollisuudet toimiva valtion tapaan suhdanteiden tasoittajana ovat rajalliset. Siksi talouden heikkoina aikoina kunnat käyttäytyvät kuin yritykset ja kotitaloudet. Jos tulojen kasvu jää odotetusta, menoja leikataan ja velkaannutaan.
Nykytilanteessa ongelma onkin siinä, että taloudellisessa mielessa eri kunnat ovat hyvin erilaisessa tilanteessa. Osa kunnista on viime vuosina hyvän talouskasvun aikana onnistunut tasapainoittamaan taloutensa. Sen sijaan osalle kunnista edes vahva talouskasvu ei ole riittänyt talouden saamiseksi kuntoon, vaan velkaantuminen ja talouden epätasapaino on vain lisääntynyt. Näille kunnille talouskasvun hidastuminen ja verotulojen kasvun loppuminen tietää kipeitä menoleikkauksia. Pelkona on myös, että velkaantumisaste nousee yli kunnan voimavarojen.
Kuntien velkaantuminenkaan ei nykyoloissa ole ihan niin helppoa kuin aikaisemmin. Pankit ovat suurelta osin vetäytyneet kuntien rahoittamisesta. Jäljelle ovat jääneet vain kuntien oma luottolaitos Kuntarahoitus ja sen suurin yksittäinen omistajista eli Kuntien eläkevakuutus. Vaikka lainarahan saatavuus kunnille näin voidaan turvata, olisi luontevaa että yksittäisten kuntien liiallista velkaantumista voitaisiin myös hillittä.
Ovatko vuoden 2009 talousarviot tukevalla perustalla?
Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Timo Kietäväisen mukaan kuntien ensi vuoden talousarvioita valmisteltaessa ei ole syytä ryhtyä panikoimaan. Tosin sillä edellytyksellä, että kunnan talousarvion valmistelu on tehty valtion ja Kuntaliiton yhteisen kuntatalouden kehitysarvion mukaan. Eli vaikka kansantalouden kasvu hidastuu ensi vuonna siitä, mitä kuntiin alkusyksynä lähetetyssä edellä mainitussa kehitysarviossa ennakoitiin, kuntien tulopuolella vaikutukset eivät Kietäväisen mukaan kuitenkaan ole dramaattiset.
Kuitenkin useiden arvostettujen ekonomistien mukaan kaikki nykyiset talouskasvuarviot joudutaan uusimaan. Siksi on luontevaa olettaa, että seuraavaksi julkistettavat talousennusteet ovat merkittävästi heikompia kuin aiemmat luvut. Eli myös edellä mainitut Kuntaliiton kehitysarvion luvut voi unohtaa.
Taloluskasvun hidastuminen ja yritysten tuloskehityksen hiipuminen pudottavat ensiksi yhteisöverotuloja. Työllisyystilanteen heikkeneminen johtaa puolestaan ansiotuloista maksettavan kunnallisveron kasvun alenemiseen. Lisäksi on otettava huomioon, että verotulojen kasvu vaihtelee kunnittain huomattavasti ensi vuonna.
Sen sijaan kuntien toimintamenojen kasvu hidastuu ensi vuonna vain vähän, tämän vuoden yli 6 prosentin kasvusta noin 5 prosenttiin. Tätäkin kasvua voidaan pitää nykytilanteessa liian suurena. Varsinkin kun monissa kunnissa ensi valtuustokauden aikana toimintamenojen kasvussa alkaa näkyä kuntalaisten ikääntyminen. Sen aiheuttamat hoito- ja hoivamenojen lisäyset tulevat vielä kaikkien muiden menojen päälle. ( Päivitetty: 16.10.2008 11:29 ) - Aatos Hallipelto - 483 | Kommentoi
Tulisiko Helsingin kasvaa merelle päin?13.10.2008 15:43 | Aatos Hallipelto - 483 Sain Stadin Rantaryhmältä sähköpostiviestin. Rantaryhmä lähetti kunnallisvaaliehdokkaille kysymyslistan, joiden vastaukset julkaistaan osoitteessa http://rantavaalit.blogspot.com/ . Ryhmä itse ilmoittaa oleavansa Helsingin rantakaupunginosien edustajien perustama ryhmä, jonka tarkoitus on toimia keskustelufoorumina. Lisäksi ryhmä pyrkii saamaan aikaiseksi parempia kaavoja. Kysymykset ja omat vastaukseni ovat myös tässä: 1. Pitäisikö Helsingin kasvaa merelle? Miksi? Lähtökohtana tulee olla, että "merelle päin" kasvaminen ei tarkoita luonnonrantojen eikä -saarien rakentamista. En siis kannata puolustusvoimilta vapautuvien saarten rakentamista. Sen sijaan rannat, joissa on jo rakennettua ympäristöä, kuten Hernesaari, voidaan ja tulee rakentaa uudelleen tyylikkäiksi asumisen ranta-alueiksi eli "merelle päin". Länsisataman ja Sörnäisten satamien siirryttyä Vuosaareen Jätkäsaari sekä Sörnäisten, Sompasaaren ja Hermannin rannat voidaan rakentaa täysin uudelleen kun vanhojen teollisuus-, varasto- ja satamatoimintojen tilalle saadaan modernit toimitila- ja asunalueet. Nämä ovat suuria hankkeita eli rakentamista tulee varmasti "nykyistä enemmän" , mutta mitä näiden lisäksi, mihin ja millaista, niihin täytyy soveltaa tiukkaa harkintaa. Viittaan edelliseen vastaukseen. Tyylikkäästi toteutettuna asuntolaivat elävöittäisivät Kaisaniemen puiston rantaa, koska alue on jo rakennettua kaupunkiympäristöä, mutta toisaalta sijainnistaan huolimatta hieman syrjäinen. Helsingillä on edellytykset kokeilla monimuotoista asumista ja tähän mahtuu myös muutama asuntolaiva. Hernesaaressa toimii nyt helikopterikenttä. Nykyiseen teolliseen ympäristöön kenttä soveltuu, mutta jos Hernesaareen tulee asuntoja niin kentä paikka on mietittävä uudelleen jo meluhaittojenkin vuoksi. Luontevaa on käyttää alueita, jossa on muutoinkin lentoliikennettä. Keskustatunnelikeskustelu on jämähtänyt juupas-eipäs -tasolle. Merkittävistä infra-investoinnteista tehdään aina laskelmia ja arviointeja niiden yhteiskuntataloudellisista hyödyistä ja haitoista. Keskustatunnelin osalta en ole niitä nähnyt. Lisäksi suurten liikenneinvestointien hyötyjä ja haittoja tulee verrata toisiinsa ja valita ratkaisut, joissa hyöty/kustannus -suhde on paras. On perusteetonta ottaa kantaa suureen investointiin, josta liikkuu tietoa vain mielipidetasolla. Kruunuvuorenrannan ja Helsingin niemen välisen uuden joukkoliikenneyhteyden vaihtoehdot ovat silta tai tunneli. Molemmat vaihtoehdot on tutkittava. Vaihtoehdoista tunneli on kalliimpi, sillan maisemavaikutuksesta voidaan olla montaa mieltä. Siltaratkaisu voi olla joukkoliikennesilta tai autosilta. Näilläkin on eri hintalappu. Kaikilla vaihtoehdoilla on merkittäviä vaikutuksia niin Kruunuvuorenrantaa kuin keskusta-alueellekin. Päivitettyä tietoa kaivataan lisää. Vesijoukkoliikenne on idylli ajatus, mutta ei erityisen toimiva suurten ihmismäärien kuljettamiseen, kuten esim. työmatkaliikenneratkaisuksi. Pienimuotoista vesijoukkoliikennettä tarvitaan mm. virkistyssaariin kohdistuvan matkailun vuoksi. Vesitakseja sen sijaan voisi kehittää. - Aatos Hallipelto - 483 | Kommentit (1) | Kommentoi
Ikääntymisen haaste on Suomelle myös mahdollisuus06.10.2008 12:27 | Aatos Hallipelto Jäin pohtimaan ikääntymisen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja erityisesti kuntasektorille luettuani ministeri Max Jakobsonin kolumnin Helsingin Sanomissa 26.10. Kolumni päättyy haastavaan kysymykseen: kun ikääntyvän väestön määrä jatkuvasti kasvaa ja työikäisten kansalaisten lukumäärä supistuu, miten ongelma ratkaistaan? Suomi ikääntyy vauhdilla, nopeimmin EU:ssa. Yli 65-vuotiaiden osuus työikäisistä (15-64 vuotiaat) lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2025 mennessä eli nykyisestä noin 23 prosentista yli 40 prosenttiin. Tämä trendinomainen kehitys on jo alkanut.
Ikääntymisellä tulee olemaan merkittäviä ja pysyviä vaikutuksia kaikkialle, ei vähiten kuntiin. Suurin osa suomalaisten tarvitsemista arjen palveluista on juuri kuntien järjestämisvastuulla. Näin kuntavaalien alla myös pidemmälle tulevaisuuteen ulottuvia kysymyksiä tulisi pohtia, sillä uudet kuntapäättäjät joutuvat ottamaan näihin kantaa jo ensi valtuustokaudella.
Alussa esitettyä kysymystä voidaan tarkastella monista näkökulmista. Se voidaan myös purkaa osiin. Mitä vaikutuksia ikääntymisellä on suomalaiseen yhteiskuntaan? Voidaanko näitä vaikutuksia hallita? Mihin asioihin voimme itse vaikuttaa, mihin emme? Mitkä olisivat oikeat tavat vastata ikääntymisen haasteisiin?
Luonteva lähtökohta on, että väestön ikääntyminen lisää terveys- ja sosiaalipalvelujen tarvetta. Muita vaikutuksia ovat muun muassa eläkemenojen kasvu, julkisen talouden rahoitustasapainon heikkeneminen, työvoimapula, tarve pidentää työssäoloikää ja lisätä työperäistä maahanmuuttoa.
Valtaosa hoito- ja hoivapalveluista kuuluu kuntien järjestämisvastuulle. Jos julkisilla palveluilla pyritään kaiken kysynnän tyydyttämiseen, seuraa tästä hoito- ja hoivamenojen räjähdysmäinen kasvu. Se puolestaan johtaa kunnallisveroprosenttien jyrkkään nousuun. Onko tälläinen kehitys mahdollista? Kokonaisveroastetta tulisi – monesta syystä - enneminkin laskea kuin nostaa.
Ikääntymisen vaikutuksia ei voida hallita kunnallisveroja nostamalla. Verotulojen riittämättömyys johtaa lisäpohdintaan. Missä kulkee julkisen ja yksityisen rahoitusvastuun raja? Voidaanko kysyntää säädellä julkisten palvelujen välttämättömyyden uudelleenmäärittelyllä ja saatavuuden tiukemmalla kontrollilla? Kuka saa hoitoa ja kuka ei?
On luultavaa, että julkisen rahoitusvastuun rajoja joudutaan jo lähitulevaisuudessa muuttamaan. Muutoksen suunta on, että yksityisen rahoitusvastuun osuus kasvaa. Maksajana voi olla palvelun käyttäjä itse, sukulaiset, työnantaja, vakuutusyhtiö yms.
Keskustelua asiasta tulisi käydä juuri nyt. Julkisen vastuun rajojen täsmentäminen helpottaisi paineita myös ns. sukupolvisopimusta kohtaan. Verotuksen kiristyminen olisi pysyvä muutos sukupolvien väliseen tulonjakoon. Pienet nuorten ikäluokat rahoittaisivat pääosin suurempien vanhojen ikäluokkien aiheuttamat kasvavat julkiset menot.
Selkeät poliittiset päätökset merkitsisivät myös sitä, että yksityiset kansalaiset olisivat vanhuudestaan paremmin informoituja ja voisivat tehdä omia varautumispäätöksiään vanhuuden varalle.
Hoiva- ja hoitomenojen tulevaan kehitykseen vaikuttavat väestö-rakenteen muutoksen lisäksi useat muutkin tekijät. Näitä ovat esimerkiksi eliniän pidentyminen terveenä ja sen vaikutus palvelutarpeen myöhentymiseen, uuden teknologian vaikutukset palvelujen hintoihin, työvoimakustannusten muutokset ja hyvinvointipalvelujen tuottavuuskehitys.
Kasvavaan hyvinvointipalvelujen kysyntään on esitetty yhtenä ratkaisuna julkisten palvelujen tuottavuuden parantamista. Tarve tuottavuuden nostamiselle on ilmeinen ja tuottavuuden parantaminen on ehkä merkittävin tulevaisuuden haaste. Yleisesti julkisten palvelujen tuottavuutta ei pidetä erityisen korkeana, vaikka tuottavuuden mittaamisen vaikeudet tunnustetaankin.
Tuottavuuden parantamisessa avainasemassa ovat uuden teknologian ja palveluinnovaatioiden mahdollisuudet. Ne eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan kehitystyöhön tarvitaan tutkimustoimintaa, yrityksiä ja toimivia markkinoita. Siksi kuntien tulisi avata palvelutuotantoaan kilpailulle ja solmia entistä enemmän kumppanuussopimuksia yksityisen sektorin kanssa. Erityisesti tutkimus- ja kehittämishankkeita tulisi ennakkoluulottomasti lisätä.
Suomella on edellytykset vastata ikärakenteen muutoksen aiheuttamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Erityisen hyvässä asemassa on pääkaupunkiseutu, jossa on runsaasti tutkimus- ja kehittämistoimintaa, hyvinvointialan yrityksiä ja huomattava palvelujen kysyntäpotentiaali. Siksi juuri pääkaupunkiseudulla on mahdollista kehittää uudenlaista hyvinvointipalvelujen liiketoimintaa, palveluinnovaatioita ja teknologiaa. On avattava julkiset palvelut kilpailulle ja kehitettävä määrätietoisesti markkinoita toimiviksi. Ikääntymisen haaste voidaan kääntää mahdollisuudeksi! ( Päivitetty: 06.10.2008 12:51 ) - Aatos Hallipelto | Kommentoi
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
